Uusiutuva energia käyttöön

Mikään ei ole energian kannalta niin tärkeää kuin syöminen, juominen ja……uusiutuvan energian tuottaminen!

EU:n jäsenmaat ja parlamentti pääsivät epäviralliseen sopuun direktiivistä uusiutuvan energian edistämiseksi vuoden 2008 lopulla. Parlamentti ja neuvosto tulevat vielä hiomaan direktiivitekstin lopulliseen muotoonsa ja neuvoston pitää hyväksyä virallisesti sovitut ratkaisut, mutta suuria muutoksia direktiivin sisältöön ei odoteta. Jäsenmaiden on saatettava direktiivin määräykset voimaan viimeistään 18 kk sen jälkeen, kun direktiivi on julkaistu EU:n virallisessa lehdessä.

EU:n tavoitteena on uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta 20 % vuonna 2020. Direktiivissä on uusiutuvan energian kokonaistavoite jaettu jäsenmaakohtaisiksi tavoitteiksi, joista Suomen tavoite on 38 % energian loppukulutuksesta uusiutuvaa energiaa vuonna 2020 (tällä hetkellä noin 20 %).

Miten uusiutuva energia sitten määritellään? Direktiivin mukaan uusiutuvaa energiaa ovat tuuli- ja aurinkoenergia, maasta, ilmasta ja vedestä peräisin oleva lämpö, aaltoenergia ja valtameristä peräisin oleva energia, vesivoima, biomassa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvä kaasu ja biokaasu.

Suomessa on viime vuosina suunnattu investointeja varsinkin vesivoimaan. Uusia vesivoimaloita on rakennettu ja vanhojen laitosten uudistuksia on tehty. Tämä näkyykin jo viime vuoden sähköntuotannossa, jossa vesivoimalla saavutettiin kaikkien aikojen tuotantoennätykset, runsaat 19 % eli 16.9 TWh kokonaistuotannosta!

Muut tuotantomuodot ja osuudet olivat sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP) 31 % (26,7 TWh), ydinvoima yli 25 % (22,0 TWh), sekä hiili- ja muu lauhdutusvoima yli 9 % (yli 8,2 TWh). Tuulivoiman osuus oli 0,3 % (0,2 TWh), jossa kasvua edellisvuodesta on peräti 40 %.